perjantai 26. elokuuta 2016

MetalTour of Iron Curtain

Tänä kesänä matkatoimisto MetalTours järjesti pakettimatkan Kroatian Splitistä Slovenian kautta Budapestiin. Bändissä olivat mukana OG-jäsenet Frede ja Sami, joille tämä oli jo kolmas grand tour, minä toistamiseen ja ensikertalaisena Heikki.

Reissussa oltiin reilut kaksi ja puoli viikkoa. Ajettiin kunnolla 13-14 päivää ja loput päivät, no, lomailimme. Kilometrejä kertyi mittariin 1140. Mittari tosin hyytyi Slovenian kaatosateisiin, mutta tuollaisen luvun mittarijaosto arpoi Google Mapsin avulla.

Reitti kulki pääpiirteittäin seuraavasti:
Split - Rijeka - Ljubljana - Maribor - Budapest

Parikymmentä kuvaa on Freden, yksi Heikin ja loput mun räpsimiä.

#metaltourofironcurtain

Orkesteri vasemmalta: Kesä-Heikki, Frede, Sami, minä. (Kuva: Aija)
Lattia- ja varvaserotiikkamehustelut.
Junan lähtöön pari tuntia. Vähän tosta vielä, loppusilaus.
Kupittaan asemalla alettiin jo lämppää somea.
Ensimmäisen yön campvibesit Helsinki-Vantaalla.


 
Jäbät ei päässeet selfiekopista läpi.

Lentokentältä otettiin heti alkuun vähän backtrackia ja nykästiin Splittiin. Korkattiin Adrianmeri. Ja ekat Karlovačkot.
Lokkileiri rannalle puistoon ja pöhinät pönttöön perus.


Iltapalaksi oli mm viikunoita.

Pimeä tuli siinä 20-20.30-aikaan. Naapuribaarissa bileet kesti aamuneljään, ihan ookoo unet silti.

Aamu-uinti heti seiskalta.



Split-Sibenik 92km ja reissu kunnolla auki verry nyce!
Sami avasi heti myös tårsånudismo-pelin.
 
Yes, Kesä-Heikki from Finland.

Tää ei ollut mikä tahansa polku, tää oli oikopolku Jugoslaviaan.



 Harmi, ettei tullut ghetto campista otettua yhtään kuvaa, terassi oli tällanen. Yö oli kuiva ja lämmin, nukuttiin ilman telttoja taivasalla jonkun raunion perustusten päällä.



Koko Kroatia mentiin melkeinpä navigoimatta, eihän siitä rantaraitilta voi eksyä, kun meri näkyy vasemmalla ja vuoret oikealla jotain 400 kilsaa putkeen. No, kun kukaan ei varsinaisesti ollut karttavastuussa, niin onnistuuhan se eksyminen. Havahduttiin vasta, kun oltiin poljettu jo muutaman vuorijonon yli sisämaahan.

Koukkua tuli montakymmentä kilsaa, mutta ei paljoa haitannut. Ei ollut kiire mihinkään ja päästiin ajamaan upeita teitä, jotka ois muuten jääneet välistä.


Samaan säkään saatiin ensikosketus vuoriin myös, toiset nautti enemmän kuin toiset.


Tuona päivänä nähtiin myös kaksi metsäpaloa, eka niistä tosin vain horisontissa. Ilman eksymistä oltais osuttu melko lähelle.

Sisämaassa harhaillessamme ajettiin myös miinakentän keskeltä, pääkallomerkkejä oli molemmin puolin tietä. 
Vain Jugoslaviajutut.

 Löydettiin takas turvalliselle rantaraitille ja lounaan jälkeen käytiin ajokamat päällä pulahtamassa.

Päivän toinen maastopalo, tän läpi ajettiin ihan tuoreeltaan. Kyteviä pesäkkeitä ja palomiehiä näkyi parin kilsan matkalla.


Enkelinsiivet shortseissa yeeeb.



Vaikka rantatie on melko liikennöity ja ahdas, eikä piennar oo kovin hääppöinen, vaaratilanteita ei ollut. Autoilijat jättivät hyvin tilaa.

Päivämatkaksi Sibenik-Sukosan 107km. Lämpöä perus +35°C, kylmä Karlovačko palkitti.


Terde kiinnosti ja meinas tulla vähän kiire löytää leiripaikka valoisaan aikaan.





Rigit toimivat jälleen oikein hyvin. Multa hajosi etuvaihtajan vipu heti ekana päivänä, ajelin sitten pikkurattaalla koko reissun, ei paha. Muilla ei ollut mitään ongelmia eli vähällä selvittiin.







Lounaskoomat oli tänä vuonna melko vähissä. Frede otti pari kertaa pienet huilit.


 Heikki tanssi mäet ylös ja naureskeli muiden vaihteiden naputtelemiselle. On se kova, sinkula-Vigo 48X20 ja täts it.

Aurinko paahtoi koko päivän aina tuolta meren puolelta eli varjoisat taukopaikat oli todella vähissä. Nyt oli lisäksi akuutti vesipula. Sit sattui kohdalle tällanen hiljainen apartman. Mentiin seinän vierustalle syömään hedelmiä ja tasaamaan vähiä vesiämme, kun paikalle tuli kiukkuinen setä, joka puhui no engličia ja soitti poličia. Se koitti lukita meidät porttien sisään, meni sisään ja kaivoi pöytälaatikosta, ei onneksi esim haulikkoa, vaan sellasen veivattavan pakeliittipuhelimen ja alkoi rullaamaan yksykskakkosta. Jatkettiin matkaa, eikä poliisit saaneet kiinni.


Tätä oli Kroatian rantaraitti hyvinkin pitkälti, meri heti vasemmalla, kapea ränni ja vuoret oikealla kädellä.




Sukosan-Karlobag 105km. Suihku kiinnosti tässä kohdin sen verran, että päätettiin ottaa apartman. Ja kas, baarissa johon istahdettiin akuuteille, oli myös viereisen apartmanin hefe. Minkänäköne homma?
"Yes we have electricity, satelllite-tv, WIFI, garage, everything!"

Joo, tää on helppo deal! 
Garage.
Asia kunnossa. 

"Litraset kaikille" on joku tamperelainen, jonka nimeä en juuri nyt muista, joskus räpännyt.
Retkipyöräilijät ei räbäyty siihen biittiin, pystyy pistää kakslitraset kaikille. 

Yöllä oli vaikea nukkua, kun tuntui että apartmanin katto repee irti, tuuli niin kovaa. Ja olihan siellä aika puuska, jonkun sedän setelinippu mm lensi tohon jorpakkoon.

Capuccinot huiviin, persikat panniereihin ja tien päälle.

Heti aamusta tie alkoi nousta aika lailla.

Näitä tuulesta varoittavia kylttejä alkoi näkymään, eikä ihan suotta. 


Yhden kerran iski ns rahatilanne. Käteiset vähissä, ei automaattia, eikä tässä lounaspaikassa voinut maksaa kortilla. Kasassa bout 371 kunaa ja yksi euro, kuulemma ihan ookoo.

Tuuli riepoi tosiaan puuskissa varmaan helposti sen 25m/s paiskoen meidät välillä keskelle tietä. Muutaman kerran oli pakko heittää talutukselle. Terassipöydät lenteli ja autoista irtosi kattoluukkuja. Rentoo!

 Aika usein vuori tuossa oikealla oli vuorattu kanaverkolla, ettei sieltä tippuisi murkuloita tielle.

Senj. Go to town! Päivän hommat pulkassa. Vaikkei kilsoja tullut kuin 66, oli tää melko hurja päivä tuulen takia. Ranta on noilla kohdin täynnä neulansilmäisiä niemennokkia ja lahdenpoukamia peräperään eli saatiin tuulta joka suunnasta.



TCR-kisailija. Nähtiin heitä kaikkinensa 25-30 ehkä viitenä eri päivänä. Nosti fiilistä, ja toki huudeltiin jokaiselle tsempit.


Puistoleiri. Yö oli ehkä reissun vaikein, ketään ei oikein nukkunut. Tuuli ja puiston reunalla ollut disco, lähinnä sen sysipaska dj, pitivät meidät hereillä lähes koko yön.



Seuraavana päivänä tuulet jatkuivat vielä ekat 50 kilsaa, sen jälkeen ne loppuivat lähes kokonaan. Myös eka flätti, se tuli Heikille.

Viimeinen päivä Kroatiassa, kiitos rantaraitti. Lounas syötiin Rijekassa ja päätettiin rykästä vielä Slovenian puolelle yöksi. Heti lounaan jälkeen alkoikin melko raju 20 kilsan nousu kohti rajaa.

Tuon nousun aikana maisema muuttui totaalisesti. Vaikka se ranta olikin upeeta, yhtä upeeta oli päästä keskelle metsää.

Reissun ja päivän toinen flätti, joka paikattiin kahteen kertaan.

Slovenia! Hyvä päivä Senj-Jelsane 105km. 
Meri vaihtui metsään ja Karlovačko Laškoon. Nyce!



Laitettiin camp metsään jonkun traktoriuran viereen. Maanomistaja ajoi aamulla ohi traktorillaan ja tööttäsi, muttei voinut ilmeisesti pysähtyä, koska ylämäki heh. Keiteltiin aamukahvit rauhassa ennen ku lähdettiin.

Moikkuli!

Jos muuttui maisema Slovenian metsiin noustessa, muuttui myös ilmasto. Yölämmöt Kroatiassa oli bouttia 20°C, tää eka yö Slovenian puolella oli ehkä 8°C. 
Myös: aamukaste.

Tänään mennään Ljubljanaan! Rock n roll. Ja metal.


Ajetaan vähän eka.
Jelsane-Ljubljana 103km mitä upeimpia teitä! Ekat neulansilmämutkat ikinä, fiilis katossa!





Samille flätti melko nopeessa alamäessä. Freden kanssa huomattiin tilanne ja pysähdyttiin, Heikki tykitti 70km/h pari kilsaa mäen pohjalle ja polki takas ylös, ns löysät pois.

Apuvoimat paikalla.

Ljubljana oli hieno ja kiva kaupunki, otettiin hostelli paikallisesta Patterihaasta ja viihdyttiin pari yötä. Toisena päivänä käveltiin tonne kuvassa näkyvälle linnalle.

Ilta saattoi lipsahtaa pikkasen bileiden puolelle ja kun oltiin jo kävelemässä hostellille, bongattiin jollain varaston sisäpihalla joku mielenkiintoinen hässäkkä. Käytiin kurkkaa, meno aivan ookoo hyvä punk, pöhinät oli ns pöntössä. Tavattiin täällä myös pari suomalaista reppureissaajaa, ainoat suomalaiset koko reissulla.

Nämä Heikin kaverit ovat ranskalaisia touraajia.




Välipäivänä Heikki ja Sami ottivat rentsisti päikkärit, me koohkattiin Freden kanssa kylillä ja käveltiin jalkamme rikki. Tässä talossa oli Ljubljanan ainut kauppa, jossa oli mitään fiksikamaa, ei silti juurikaan mitään.
Illalla pidettiin palaveri ja lukotettiin loppureitti. Mariborin kautta Budapestiin just hyvä.


Oltiin jo kävelemässä takas Patterihakaan kämpille, kunnes. Wait what, beer shop nyce!


Vähän meinas lähteä rönsyilemään tämäkin ilta, ei pahasti kumminkaan. Huomenna paluu toimistoon. Vähän terden kautta vielä näiden jälkeen.


Toimisto löi lujaa, se oli kylmä ja märkä.

Aamusta asti vettä tuli täysillä. 
Vuoret höyrysivät ja meno full metal 110%!
Hommia ei helpottanut se, että Freden pahasti palanut selkä ei liiemmin diggaillut vesi- ja suolakylvystä. Käytiin jossain luontaistuotekaupassa hakemassa apua, saatiin Mommy Care-voide such metal!


Alalippapäivä.
Puhelimet ei juur toimineet, muutaman räpsyn sentään pysty nappaa, some kun on jonkun tehtävä saaketi.
Sinällään harmi, että rankkasade osui just tolle päivälle, koska maisemat oli upeimmat koko tourilla ja nyt ne tuli vaan tykkitettyä läpi pikkulippa ala-asennossa ja katse omassa eturenkaassa.


Ljubljana-Rimske Toplice 80km total wetmetalbombin'!
Vaikka tulin kipeeksi tuosta päivästä, todellaki ns kannatti vetää!
Otettiin hotelli, vedettiin pitsat ja pidettiin hyttibileet.


Näkymä takapihalle illalla.

Ja aamulla.


Hotelliaamiaisen jälkeen taas tien päälle, enää ei satanut, vaikka taivas olikin aika uhkaava.

Our company.
Tiet edelleen aika kivoja.



Viimeisiä vuoristopätkiä, kyltissä seisoo 14%.

Aerotteling.


RapSam, such smooth!

Juuh elikkäs. Sateenkaari.
Sekä padre että minä olemme kunnossa tämän tilanteen jäljiltä.
 Kuva: Heikki-Hepokatti
Ainiin, Rimske Toplice-Maribor 80km.



Metsäcamp Maribor. Edellisistä kylmistä öistä viisastuneina hammockhefet Heikki ja Sami kävi ostamassa täyden setin Lonsdalen myllytysgearia, ei tarvinnu enää palella.

Mariborista lähdettiin toriaamiaisen kautta. Heikki söi pinaattijuhan eli pinaattikeiton. Heti aamusta oli yksi happamimpia mäkiä, oli ihan siinä ja siinä, ettei joutunut heittää talutukselle. Loppupäivä olikin rentsimpää ajelua, ja takapenkilläkin oli aikaa tehdä somea.


Slovenia oli ehdottomasti paras maa oikeastaan kaikilla mittareilla mitattuna. Unkarin poika oli vetänyt heti rajalta uuden asfaltin, varmaan että ois kivempi tulla. No, mennään kattoo.

Profiili: levee.

Maribor-Lenti 85km. Terassin kautta metsäcamp. Perushommat, muutama Soproni ja vetistelyy.




Lenti-Keszthely 80km. Maksettiin campingista telttapaikka, jotta päästiin suihkuun. Tässä vaiheessa oli viimeistään jo selvää, että siisteimmät tiet on jääneet kauas taakse ja nyt vaan tiputellaan rauhassa Budapestiin. Jonkunlainen pettymys tähän totuuteen meinas vähän väliä näkyä touraajien kasvoilla. Olihan pudotus parin päivän takaisista unelmateistä ja Slovenian yleisestä upeudesta Balaton-järven pyöräkaistoille ja Lanzarote-tyyppiseen turistihelvettiin aika kova. Itse olin näissä kohdin myös muutaman päivän vaiheilevassa kuumeessa, kilsat oli pitkiä. Tänä iltana oli silti bileet ja vetistelyt kesti aika pitkälle iltaan.

Pari vesipetoo tai en tiiä.
Vesipeto fo' realz!
Keszthely-Balatonlelle 50km lol.
Päivä lähti heti alkujaan aika huonoille raiteille. Jäbät oli ostaneet shampoota, joka olikin jotain aloe vera-litkua. Aamupala Lanzaroten keskustassa oli 0/5, paska palvelu, kallis ja lisäksi osa safkoista jäi kokonaan saaamatta. Päiväkalja terdellä oli pahasti vettynyttä, baarimikon mielestä kumminkin ihan ookoo. Jäi juomatta.

Illat oli kuitenkin bäst, aina. Puistocamp ja Körte-viina wadap! Puistonvartija tuli aamukuudelta hätistelemään, mutta se jatkoi matkaansa, niin nukuttiin vielä pari tuntia.

Samille sattui kyykkyviiniosastolla amatöörikämmi ja korkki olikin korkkia. Yleismiestaidot kuitenkin vähintään sen 4/5 eli ei ongelmaa.
Tah crew. Me loves.
Alkoi olee sen verran vähän enää matkaa ja Budan miniloma siinsi horisontissa, että radiomieskin pystyi vaihtamaan vapaalle.

Muutama tippa tuli, muttei edes kastuttu.
Balatonlelle-Velence 85-95? km
Viimeinen yö ennen Budaa oltiin Velence-järven rannalla. Meillä oli oma saareke, muutamia kalastajia oli aamulla, muutoin rauhallista. Ja lokki.

Velence-Budapest ~ 50km
Ekat 25km ajettiin tuntiin. Sit oli jäljellä toinen samanmoinen setti ei paha. No, bouttia viiden tunnin keikka. Vähän haahuilua, ton kokoiseen kaupunkiin ei ole kenenkään tarkoitettu tulevan pyörällä. Pari flättiä siihen, eka ihan ookoo, koska mulla oli vielä yksi sisuri. Toinen flätti viisi kilsaa ennen kaupunkia, paikkaushommat. Liima: kuivunut. Ajokengät laukkuun, Vansit jalkaan. Viimeinen reilu tunti talutellen. Rentoo.

Budapestissa oltiin kolme yötä, käytiin mm nukketalossa aamukahvilla.

Apartman oli ihan ykkösmestalla VII-kaupunginosassa, menot ja meiningit alkoivat heti takapihalta. Apartman lyfe stylez otettiin haltuun vahvasti.
Also: soufflé




Shoppin' spree. Samin kanssa ostettiin mm uudet lätsät.

Budapestin velo. Aika käppänen.

Panorama: Frede
Ravintolasuositus: Soul Food. Kävimme kahdesti.

Kiitos mielenkiinnostanne!
Lensimme Freden kanssa Budapestista kotiin, normaalin aikuisen normaalit vastuut jne.
Hulttiopojat Heikki ja Sami jäivät vielä jatkamaan huikeeta tarinaa ja ajavat parhaillaan Puolassa kohti pohjoista.